Miksi puhumme ruoasta?

ICPP:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan 1,5 asteen tavoitteeseen tuskin päästään ilman ruokavaliomuutosta. Muutos tarkoittaa etenkin lihankulutuksen muutosta. Suomessa syödään lihaa 81 kiloa henkeä kohden vuodessa, ja ruoka muodostaa viidenneksen hiilijalanjäljestämme, saman verran kuin liikenne. Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan kerran viikossa.

Lihankulutus Suomessa kg/hlö 1950−2017 ja ehdotus tavoitteeksi

Kyse ei ole vain siitä, mitä syömme, vaan myös siitä, mitä syötämme eläimillemme. Esimerkiksi Suomeen tuotavasta soijasta yli 80 prosenttia menee eläintuotantoon, lähinnä sikojen ja broilerien ruoaksi. Vaikka sian ja broilerin liha on ilmaston kannalta parempia vaihtoehtoja kuin nauta tai lammas, niin edelleen soijaviljelmien alta kaadetaan sademetsiä, mikä heikentää luonnon monimuotoisuutta. Soija on ravintoarvoiltaan loistavaa ruokaa myös suoraan ihmiselle, mutta tällä hetkellä siitä suurin osa kulkeutuu eläinten kautta ruokalautasellemme.

Se, että metsiä kaadetaan nautojen laidunmaiksi ja soija- tai palmuöljypelloiksi, ajaa villieläimet ahtaalle ja pienentää samalla globaaleja hiilinieluja. Kolmasosa maapallon maa-alasta on maatalouden käytössä. Reilussa 40 vuodessa villieläinten määrä onkin romahtanut. Yksinkertaisesti syömme heiltä elintilat, pilaamme maaperän ja lisäämme hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia ilmakehään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmiset jo kokevat arjessaan, mutta valitettavasti biodiversiteetin heikkenemisen vaikutusta ei välttämättä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä. Siksi puhumme myös ruoan ympäristövaikutuksista.

Maailman tuottavasta maatalousmaasta suurin osa on eläinperäisen ruoan tuotannossa.

Vaikutukset tuntuvat ympäri maailmaa

Tulee muistaa, että Suomi ei ole omavarainen ruoantuotannossa. Suomalaisten ruoan tuottamiseen tarvittavasta maa-alasta 40% on Suomen rajojen ulkopuolella. Ruoankulutuksemme biodiversiteettivaikutuksista yli 90 prosenttia on Suomen rajojen ulkopuolella, etenkin köyhemmissä maissa, joiden luonnonvaroja hyödynnämme. Ilmakehä on myös yhteinen, ja kasvihuonekaasupäästömme muuttavat ilmastoa myös maissa, joissa kulutetaan meitä vähemmän. Meillä Suomessa suurimmalla osalla on mahdollisuus valita, mitä syö. Meillä on myös tarjolla paljon ravitsevia kasvisproteiineja ja kestävästi pyydettyjä kaloja vaihtoehtona lihalle. Suomalaisten on helppo vähentää lihankulutustaan ja näin suojella sekä ilmastoa että luontoa.

Pahimman ennusteen mukaan jopa puolta kasvi- ja eläinlajeista voi vuosisadan loppuun mennessä uhata paikallinen sukupuutto Amazonin ja Galapagoksen kaltaisilla ainutlaatuisilla alueilla.

 

Ruokahävikkiäkään ei tule vähätellä. Noin kolmasosa syömäkelpoisesta ruoasta menee roskiin, jolloin sen tuottamiseen käytetyt luonnonvarat on kulutettu turhaan. Myös ilmanpäästöt ovat syntyneet turhaan. Onkin sanottu, että jos globaali ruokahävikki olisi valtio, se olisi maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä. Siksi muistutamme myös minimoimaan ruokahävikin. Ruoassa on iso ratkaisu.

Lue myös artikkeli: Mistä ruoan ilmastovaikutukset syntyvät?